Yleistä

Koirilla esiintyy spontaanisti useita erilaisia perinnöllisiä sairauksia samalla tavalla kuin ihmisilläkin. Koirilla lähisukulaisten käyttäminen lisää rodulle tyypillisten sairauksien kantajien ja sitä kautta myös sairastuvien yksilöiden määrää. Sisäsiitos ja yhden yksilön liiallinen jalostuskäyttö kaventaa koiran perimän monimuotoisuutta ja se on uhka rodun terveydelle.

Eräs tärkeä perimän geenialue on MHC-kompleksi (Major Histocompactibility Complex). Tässä geenialueessa on suuri määrä yksilön immuunivasteeseen vaikuttavia geenejä ja aluetta kutsutaan myös luokan  II leukosyytti antigeeni  alueeksi, lyhenteenä DLA. Nämä geenit vastaavat mm. koiran omien  kudosten tunnistamisesta ja vieraiden patogeenien tunnistamisesta ja tuhoamisesta.

Joidenkin koirarotujen DLA-monimuotoisuus on varsin niukka ja tämä saattaa altistaa ne erilaisille autoimmuunisairauksille. Niiden testaaminen on tärkeää sairauksien vastustamiseksi ja DLA-monimuotoisuuden ylläpitämiseksi omassa kasvatuslinjassa ja koko rodussa.

HUOM! Autoimmuunisairauksien kohdalla on huomattava, että niiden taustalla on aina useita riskigeenejä. DLA-geenit ovat vain yksi osa niistä. Myös ympäristö- ja ravintotekijät vaikuttavat asiaan. Yksilö joka kantaa riskigeeniä ei välttämättä sairastu.

Mopsien DLA vuonna 2011

Vuonna 2011 DLA testattiin Suomen Mopsikerho ry:n tuella useita suomalaisten kasvattajien mopseja.

Perimän monimuotoisuuden haasteet mopseilla; Marjut Ritala, Genoscoper Oy

DLA marraskuu 2011, 2 (PDF)

DLA marraskuu 2011, 1 (PDF)

DLA helmikuu 2011 (PDF)